Saavuimme opistolle tiistaina. Tunnelma oli loman jälkeen innokas ja meno lähti hyvin käyntiin. Sitä hieman laimensi tosin yllien poissaolo. He olivat lähteneet Helsingin reissulle.
Ensimmäisellä tämän jakson viikolla oli paljon mukavaa arkitouhuamista. Vietimme aikaa yhdessä esimerkiksi pihalla skeittaamassa tai pelaamassa katukorista.
Torstaina Helinän liikuntaryhmät lähtivät vaellukselle Peuranpolulle. Siellä oli leppoisa meininki avantouinnin ja saunomisen parissa ja mökissä porisemassa. Muutama retkeilijä jäi mökkiin yöksi ja he palasivat vasta seuraavana päivänä.
Perjantai oli viimeinen perinteinen opistopäivä. Teimme tietysti projekteja ja jätimme taaksemme normaalit tunnit. Muutamia kokeita vielä uusittiin. Saimme perjantaina yllit takaisin opistolle, mikä aiheutti paljon riemua. Placoclothing oli ansainnut Helsingin finaalissa Sosiaalisen median näkyvin -palkinnon. Illalla oli hauska lellien järkkäämä ohjelmailta, jossa näimme heidän sketsejään ja kuvia vaelluksen tapahtumista.
“Kuulkaa korpeimme kuiskintaa,
lellien suksien suihkintaa.
Lapissa jaksoitte taivaltaa
tosta noin vaan monta sataa kilsaa.
Teiltä löytyy aitoa suomalaista sisua!
Meillä oli ikävä. Ootte aivan päälliköitä!”
(opistolaisten kirjoittama laulu vaellukselta palaaville lelleille)
Lauantai oli melko poikkeuksellinen, sillä lähdimme diakoniapäivän merkeissä auttamaan lähipaikkakunnilla asuvia perheitä. Pääsimme kokeilemaan työskentelyä vähän erilaisissa kokoonpanoissa kuin tavallisesti. Työtä oli monenlaista laidasta laitaan. Auttamisesta jäi mukava olo, kun näki että pystyi oikeasti olemaan avuksi vaikkapa suurissa perheissä.
Sunnuntaina oli vapaaehtoistyön päivä. Tänne saapui vieraita eri järjestöistä: Maaselän ladulta, Suomen punaisesta rististä ja sopimuspalokunnasta. Saimme kuulla kyseisten järjestöjen toiminnasta ja pääsimme jopa tarkastelemaan paloautoa lähietäisyydeltä.
Maiju ja Sakarias